31. tammikuuta 2019

Jack Goldstein: 101 Amazing Facts about Fish

Jack Goldstein: 101 Amazing Facts about Fish, 2013
Lukija: Jason Zenobia
Andrews UK
24 minuuttia
äänikirja, 2017
Storytel

Tällä hetkellä olen neulomassa pitkää kaulahuivia, joka valmistuu yllättävän hitaasti. Parin viime päivän aikana äänikirjat ovat herättäneet uteliaisuuteni ja niin laitoin testiin Storytel-sovelluksen, joka tarjoaa ensimmäiset kaksi viikkoa ilmaiseksi kokeiluksi. Hetkisen valikoimaa selailtuani halusin jotain todella nopeaa kuunneltavaa, sellaista jonka kuuntelee yhdeltä istumalta. Näin päädyin Jack Goldsteinin teokseen 101 Amazing Facts about Fish, joka nimensä mukaisesti sisältää mielenkiintoista nippelitietoa kaloista.

Some seahorses swim in pairs with their tails linked together. 

25 minuutin kuunnelma sopii hyvin kalaintoilijoille tai koululaisille, jotka haluavat parantaa kuullun ymmärtämistään englannissa. Kalakuunnelma on myös kiva välipala, kun kyllästyy hiljaisuuteen eikä jaksa sitoutua mihinkään pidempään äänikirjaan.

28. tammikuuta 2019

Marie Lu: Warcross

 Marie Lu: Warcross, 2017
Penguin Books
353 sivua
★★★★✰

Emika on 18-vuotias tyttö, jonka kotiovessa on häätöilmoitus maksamattomien vuokrien takia ja joka syö päivälliseksi pikanuudeleita. Hän yrittää saada elantonsa ottamalla kiinni pikkurikollisia, joista poliisi lupaa palkkion. Lisäksi hän on aikamoinen hakkeri ja tietää enemmän Warcross-pelistä kuin maailman parhaimmatkaan pelaajat. Ei aikaakaan, kun Warcrossin luoja, Hideo Tanaka, palkkaa Emikan osaksi pelitiimiään.

Entertainment that won't eat up my batteries is always worth bringing.

Warcross on juuri sellainen kuin hyvän nuortenkirjan kuuluu olla: siinä on mielenkiintoinen miljöö, mukaansatempaava juoni ja ennen kaikkea haluan itsekin osaksi virtuaalitodellisuutta, jossa Warcrossia pelataan. Nuortenkirjoille tyypillisesti mukaan lukeutuu myös hyppysellinen romantiikkaa, hieman ihmissuhdedraamaa ja hitunen (tai useampi hitunen) hienoja merkkivaatteita ja luksusautoja.

Warcross on toinen lukemani teos, jonka tapahtumat sijoittuvat virtuaalitodellisuuteen: pari vuotta sitten luin Ernest Clinen Ready Player Onen, josta tuli heti yksi suosikeistani. Tavallaan Warcross ja  Ready Player One ovat hyvinkin samankaltaisia: molemmissa teoksissa päähenkilö on lähtöisin köyhästä perheestä ja molemmissa teoksissa päähenkilö yrittää ratkaista arvoituksia pelin sisällä. Ennen Warcrossiin tarttumista hieman pelkäsinkin, että kyseessä on vain yksi Ready Player Onen surkeista kopioista. Jos sinulla on samanlaisia ajatuksia, voin taata, että murhedit turhaan. 

Pikaisella googletuksella näyttää siltä, ettei Warcross lähiaikoina ilmesty suomennettuna. Onneksi teos on kuitenkin hyvinkin arkikielinen, joten yläastelaisen tai lukiolaisen kielitaidolla selviät Warcrossista ilman sanakirjan apua. Suosittelen teosta ehdottomasti sinulle, joka pidit Ready Player Onesta. Ja sinulle, joka haluat nopeatempoista luettavaa mielenkiintoisessa miljöössä. Tai sinulle, joka valitset kirjasti kannen perusteella, sillä Warcrossissa on ehdottomasti yksi kauneimmista kirjojen kansista, joita olen nähnyt.

13. tammikuuta 2019

Julie Murphy: Dumplin'

 Julie Murphy: Dumplin', 2015
HarperCollins
371 sivua
kirjastosta

16-vuotias Will on koko ikänsä ollut ylipainoinen, mutta hän ei ole häpeillyt isoa vartaloaan. Kesällä Willin elämä kääntyy päälaelleen, kun hänen paras ystävänsä Ellen tutustuu uuteen kaveriin, joka varastaa Ellenin Williltä. Niinpä Willillä ei ole enää ketään, kelle kertoa ensimmäisestä suudelmastaan saati sitten siitä, että peräti kaksi hyvännäköistä jätkää on iskenyt silmänsä Williin. Kaiken tämän lisäksi Will osallistuu kauneuskilpailuun, jossa kaikki muut osallistujat on kauniita, täydellisiä, mallinkokoisia teinityttöjä.

Melkein neljäänsataan sivuun mahtuu paljon: paras ystävä, riita parhaimman ystävän kanssa, uusia kavereita, kauneuskilpailu, kauneuskilpailusta vastuussa oleva äiti, ensi-ihastus, kolmiodraama... Silti teos ei onnistu nappaamaan mielenkiintoani. Yksi syy voi olla, että en ole enää yhtä kiinnostunut 16-vuotiaiden draamoista kuin vielä viisi vuotta sitten. Olen kasvanut niiden yli ja nähnyt niitä tarpeeksi oikeassa elämässä.

"I've wasted a lot of time in my life. I've thought too much about what people will say or what they're gonna think. And sometimes it's over silly things like going to the grocery store or going to the post office. But there have been times when I really stopped myself from doing something special. All because I was scared someone might look at me and decide I wasn't good enough, But you don't have to bother with that nonsense. I wasted all that time so you don't have to. If you go inthere and you decide that this isn't for you, then you never have to go back. But you owe yourself the chance, you hear me?"

Silti uskon, että Dumplin' kiinnostaa monia muita. Erityisesti suosittelen teosta myös englanninkielisenä yläasteikäisille tytöille: kieli on kirjassa suoraviivaista ja arkista, ja parisuhde- ja ystävädraamoineen juoni soveltuu paremmin hieman nuoremmille young adult -genren lukijoille. Teoksen #bodypositive-sanoma on myös jotain, mikä kiinnostanee useita 12-15-vuotiaita tyttöjä, ja miksei hieman vanhempiakin, jos haluaa kevyttä ja vaivatonta lukemista illaksi ennen nukkumaanmenoa.

11. tammikuuta 2019

Ihmistenkäsittelyn ABC

 Dale Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa (alk. How to Win Friends and Influence People), 1936
Suomentanut: Risto Mäenpää
WSOY, 2018
254 sivua
kirjastosta
 
Miten saan ystävä, menestystä ja vaikutustavaltaa on kansainvälinen bestseller, joka on säilyttänyt ajankohtaisuutensa jo 80 vuoden ajan. Teoksen kirjoittaja, Dale Carnegie, oli tunnettu ihmissuhteita ja kommunikaatiotaitoja käsittelevistä luennoistaan. Näiden luentojen pohjalta syntyi kyseinen teos. KonMari-metodista luettuani halusin laajentaa reviiriäni hieman syvemmälle self help -kirjallisuuteen ja selvittää, mistä oikein on kysymys.

Sen sijaan, että tuomitsisimme ihmisiä, koettakaamme ymmärtää heitä. Yrittäkäämme selvittää itsellemme, miksi he tekevät niinkuin tekevät.

Käytännössä Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa painottaa, kuinka tärkeää on olla aidosti ystävällinen ja osoittaa kiinnostusta, olla loukkaamatta kenenkään tunteita missään tilanteessa ja muotoilla omat ajatuksensa siten, ettei niille voi sanoa "ei". Muuten kirja onkin täynnä toinen toistaan epäuskottavampia kertomuksia, miten kirjan neuvot auttoivat elämässä. Eräässä esimerkissä oli isä, joka halusi lähettää yhden lapsistaan partioleirille Eurooppaan, mutta hänellä ei ollut siihen varaa. Hän kuitenkin tunsi erään tuttavan, joka oli rikas liikemies ja selvitteli hieman tämän liikemiehen taustoja. Kävi ilmi, että liikemies kuului erääseen järjestöön, jossa hän oli hyvin innokas jäsen. Isä meni liikemiehen juttusille, mainitsi järjestön nimen ja liikemies kustansi koko viisilapsiselle perheelle matkan Eurooppaan partioleirille seitsemäksi viikoksi ja antoi jokaiselle perheenjäsenelle tonnin käyttörahaa. Ehkä näin tosiaankin tapahtui, mutta ongelma on siinä, että liian epäuskottavat esimerkit syövät teoksen uskottavuutta.

Opinko teoksesta jotain uutta? En ehkä varsinaisesti mitään uutta, mutta teos sai minut ajattelemaan asioita uudelta näkökannalta. Toimivatko teoksen vinkit oikeasti? Ehdottomasti. Ne ovat niin ympäripyöreitä, että niiden on mahdoton olla toimimatta. Suosittelisinko teosta sinulle? Kyllä, jos olet huomannut, että yleensä otat aggressiivisen tai hyökkäävän lähestymistavan, kun joku tekee jotain, mikä ei mene sinun pillisi mukaan. Teos kyllä osoittaa, kuinka tärkeää ystävällisyys on, ja miten helppoa on olla kiltti niin tilanteessa kuin tilanteessa.

8. tammikuuta 2019

Luutnantti, jota ei ollutkaan

Juri Tynjanov: Aliluutnantti Taas (alk. Podporutšik Kiže), 1928
Suomentanut: Martti Anhava
Silberfeldt, 2015
91 sivua (110 loppusanat mukaan lukien)
kirjastosta

Venäjän tsaarin hovissa kirjuri kirjoittaa mustekynällä päiväkäskyn, jonka täytyy olla valmis ja virheetön kymmenen minuutin sisällä. Kirjuri tekee vahingossa kaksi kohtalokasta huolimattomuusvirhettä: hän kirjoittaa sanan "taas" isolla alkukirjaimella (jolloin tulee vaikutelma, että aliluutnanttien joukossa on sukunimeä Taas kantava henkilö) ja merkitsee luutnantti Sinjuhajevin kuolleeksi kirjoittaessaan ristin merkin tämän nimen perään. Tiedot menevät eteenpäin eikä kulu aikaakaan, kun Sinjuhajev ihmettelee, kuinka hän voi elävänä olla kuollut, ja aliluutnantti Taas korotetaan asemassaan lopulta kapteeniksi.

Kun kirjuri oli puhtaaksikirjoittanut päiväkäskyn, aliluutnantti Taas oli kömmähdys, kirjoitusvirhe, ei muuta.

Aliluutnantti Taas on satiiri venäläisestä itsehallitsijasta ja byrokratiasta. Sofi Oksanen on kirjoittanut teokseen alkusanat, ja Martti Anhava loppusanat. Harmikseni huomasin vasta loppusanoja lukiessani, että teoksen lopussa on myös lista historiallisista faktoista, jotka auttavat avaamaan teoksen merkitystä. Lukemisen aikana minun oli joskus hankala pysyä juonen perässä, koska en ymmärtänyt kaikkia viitteitä oikeisiin historian tapahtumiin.

Hän rakasti puhtautta, puhtaus oli hänen elämänjärjestyksensä tunnuskuva. Mutta tyydytystä hänelle tuotti nimenomaan se että hän sai löytää rikkeitä puhtaudessa ja järjestyksessä, ja jos sellaisia ei ollut havaittavissa, hän oli salaa myrtynyt.

Loppujen lopuksi Aliluutnantti Taas on ihan mukiinmenevä lukukokemus. Jos olisin tajunnut katsoa referenssit teoksen lopusta, olisin varmasti saanut enemmän irti. En ole pahemmin lukenut satiireja, Venäjän historiaa tai kirjaa, jossa on vain yksi ainoa novelli. Tynjanovin kirjoitustyyli on liioittelevan kuvaileva, melkeinpä rönsyilevä. Henkilöhahmot ovat karikatyyreja, ja yhdessä muutenkin kummallisten ja naurettavien tapahtumien kanssa lopputulos on humoristinen, enkä voinut olla nauramatta parissa kohdassa.

Haluatko jotain nopeaa luettavaa yhdeksi päiväksi tai lukumaratonia varten? Oletko lukenut Venäjän historiaa ja nyt haluaisist jotain kevyempää luettavaa? Haluatko kuitata Helmet-lukuhaasteen kohdan 47. Kirjassa alle 100 sivua? Jos vastaus on kyllä mihin tahansa edellisitä kysymyksistä, suosittelen Aliluutnantti Taasia.

5. tammikuuta 2019

Avaruusolioita, onko heitä?

Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset (alk. Sleeping Giants), 2016
Suomentanut: Juha Ahokas
Like, 2017
350 sivua
kirjastosta
★★★★✰

Onko mitään parempaa kuin lukea kirjaa aamukolmelta yöllä ja lopetat lukemisen vain, koska silmäsi eivät enää pysy auki ja sinun on pakko mentävä nukkumaan. Nukahdat kuitenkin ajatellen, että heti aamulla kun heräät, pääset jatkamaan lukemista. Ehkä, mutta koukuttavan kirjan lukeminen on ehdottomasti yksi parhaimmista asioista, joita ihminen voi kokea.

Lapsena Rose Frankin putoaa kuoppaan, jossa on jättimäinen valoa hehkuva käsi. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin tutkija Rose Franklin ja hänen tiimiläisensä etsivät kyseisen jättiläisen osia ympäri maailmaa. Projekti on huippusalainen ja massiivinen, joten poliittisilta selkkauksilta ei voida välttyä.

Tämä saattaa olla valtavien mittasuhteiden loikka ihmiskunnalle, eikä pelkästään teknologian näkökulmasta. Tämä muuttaa sen, mitä ajattelemme maailmasta, sen miten näemme itsemme.

Uinuvat jättiläiset on raikas, mukaansatempaava scifi-trilleri. Erityisesti pidän kerrontaratkaisusta: en ole koskaan aikaisemmin lukenut vastaavanlaista teosta, jossa kerronta koostuu suurimmaksi osaksi haastatteluista. Haastattelijan henkilöllisyys pysyy salassa, mutta lukija saa silti vihjeitä, millainen henkilö salaperäinen "Sir" on. Haastattelujen lisäksi osat luvuista ovat romaanin henkilöiden nauhoituksia tai päiväkirjamerkintöjä.

Hämmästyttävää, mitä ihminen pystyy saavuttamaan, kun hän paneutuu johonkin koko sydämestään.

Koska romaani on suurimmalta osin haastatteluja, kuvailua on vähemmän kuin romaaneissa yleensä -- ainakin se tuntuu siltä. Tämän takia romaani on nopealukuinen ja koukuttava. Pidän myös siitä, ettei genrestään huolimatta romaani ole scifillä ja uusilla teknologioilla mässäilyä. Sen sijaan teoksessa on salaliittoja, politiikkaa ja tieteellisiä kokeita. Uskon, että juuri näiden kahden seikan takia Uinuvat jättiläiset sopii myös niille, jotka eivät yleensä lue romaaneja.

4. tammikuuta 2019

Ota itseäsi niskasta kiinni ja vaihda elämäsi suunta

 Marie Kondo: KonMari -- Siivouksen elämänmullistava taika (alk. Jinsei Ga Tokimeku Katazuke No Maho), 2011
Englannista suomentanut: Päivi Rekiaro
Bazar, 2016
214 sivua
kirjastosta
★★★★✰

Me kaikki haluamme muuttaa elämämme parempaan suuntaan. Haluamme laihtua, pukeutua kauniimmin, elää terveellisemmin, viettää enemmän aikaa kumppanin tai perheen kanssa, lukea enemmän kirjoja tai opetella uusia taitoja. Haluamme saada elämämme järjestykseen, ja Marie Kondon mukaan paras tapa tehdä niin on siivota talo kerralla täydellisen siistiksi.

Tavaroiden karsimisen ja säilyttämisen perimmäinen tarkoitus on tehdä sinut onnelliseksi.
 
Olet varmasti jo kuullut KonMari-villityksestä, konmarituksesta. Se on siivousmetodi, jonka mukaan ensin heitetään pois kaikki turhat tavarat ja sen jälkeen tavarat laitetaan omille paikoilleen. Konmaritus eroaa muista siivousnikseistä siten, että siinä pääasiassa säästetään vain tavarat, jotka tuovat meille iloa omaan arkeemme ja joiden haluamme olevan osa kotiamme. Lyhyesti: jokaisen tavaran kohdalla kysyt itseltäsi, tuottaako se sinulle iloa. Jos vastaus on ei, heität sen menemään.

Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut minimalismista ja miettinyt, miten saan kaikki tavarani mahtumaan uuteeen pieneen opiskelijakämppääni. Kiinnostuin KonMari-metrodista, kun katsoin Netflixissä sarjaa, jossa Marie Kondo itse käy eri ihmisten taloissa ja auttaa heitä siivoamaan ja laittamaan paikat järjestykseen oman tekniikkansa kanssa.

Ei kannata vaalia muistoja, vaali mieluummin sitä ihmistä, joksi olet noden menneiden kokemusten myötä kasvanut. Tämän opetuksen vuo muistoesineet meille antavat, kun lajittelemme niitä. Kotimme tulisi palvella sitä ihmistä, joka meistä on parhaillaan kehittymässä, eikä sitä, joka olimme joskus menneisyydessä.

Teos on nopealukuinen ja koukuttava. Lukiessani mietin koko ajan, miten minä järjestelisin huoneeni ja mitä kaikkea voinkaan heittää pois. Kondo kertoo myös paljon siitä, miten hänen asiakkaidensa elämä on muuttunut mullistavasti käytettyään hänen metodiaan, ja kuinka tavaroita tulisi kunnioittaa ja kohdella oikein. En voi syyttää Kondoa siitä, että joskus hänen kirjansa muistuttaa enemmänkin mainosta kuin kirjaa: ennen kaikkea teoksen tarkoituksena on levittää hänen omaa metodiaan ja bisnestä, joka perustuu hänen siivoustekniikkaansa. Eikä tekniikka vaikuta ollenkaan huonolta. Se on niin yksinkertainen, että jokainen pystyy siihen, jos vain haluaa. Onko se kuitenkaan THE tekniikka? Ehkä ei, sillä kiiltävänpuhtaan ja roinattoman talon voi saada muillakin ajattelutavoilla.

Siivouksen elämänmullistava taika onnistuu tehtävässään: se motivoi ja inspiroi siivoamaan. Ja opin kirjasta myös, miten onnistun nätisti viikkaamaan (tai oikeastaan taittelemaan) vaatteeni niin, että ne pysyvät järjestyksessä. En ole vielä ehtinyt kokeilemaan Kondon metodia käytännössä,. Uskon kuitenkin, että se on loistava ponnistuslauta niille, joiden koti on sotkuinen ja jotka hankkivat aina vain uusia säilytysratkaisuja tavaran vähentämisen sijaan. Toisaalta, mikään elämässäsi ei muutu, ellet itse halua muuttua.