4. marraskuuta 2019

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa (alk. Everyone Brave Is Forgvien), 2016
Suomentaja: Irmeli Ruuska
Gummerrus, 2016
471 sivua
kirjastosta
★★★★

"Vaikka tietääkin, ettei kuole, se ei ole sama asia kuin eläminen."

Valitsin Cleaven teoksen Sodassa ja rakkaudessa kauniin kannen takia. En voi vastustaa valkoisen, mustan ja vaaleanpunaisen yhdistelmää, varsinkin jos taustalla on Big Ben ja taivaalla pommikoneita ja valonheittimiä. Kauniin kannen takaa löytyy myös kaunis joskin riistävä sota-ajan rakkaustarina, jos rakkaustarina nyt on oikea sana kuvailemaan teoksen juonta.

Ehkä rakkaus olikin juuri sellaista -- ei hytkähdys vatsanpohjassa kaarisillan yli ajettaessa eikä ilotulitusmaista hehkua vaan hiljainen oivallus, että lämpimään käteen piti tarttua, kun sitä tarjottiin, ennen kuin kaikki valo hiipuisi taivaalta.

Kaikki alkaa syyskuussa 1939, kun Britannia ja Ranska julistavat sodan Saksaa vastaan Saksan hyökätessä Puolaan. 18-vuotias Mary North ei ole peloissaan vaan innoissaan. Samaan aikaan toisella puolella kaupunkia on kaksi kaverusta, Tom ja Alistair, joista Alistair lähtee sotaan, ja joista Tom jää Lontooseen huolehtimaan omasta koulupiiristään. Teoksen aikana seurataan Maryn, Tomin ja Alistairin elämää sodan loppuun asti. Voisi kai sanoa, että Sodassa ja rakkaudessa on jonkinlainen henkinen kasvuromaani, jossa kasvaminen ei niinkään ole aikuistumista, vaan pikemminkin sodan vaikutusten levittäytymistä niin mieleen kuin kehoonkin.

Ehkä aikuistuminen oli juuri tätä: oivallus, että maailmassa oli jo tarpeeksi väkeä ja ettei ketään erityisesti tarvittu.

Ehdottomasti parasta teoksessa on sen kerronta. Se on samaan aikaan kaunista ja sydäntäraastavaa, ja tempaa lukijan mukaan tapahtumiin niin että silmät sulkemalla voi itsekin kuvitella olevansa pommisuojassa Lontoon alla maan täristessä. Vaikka teos ei ole ylitseampuvan väkivaltainen eikä se kuvaile sotaa järkyttävällä tavalla, kerronassa on silti jotain ahdistavaa, mikä saa lukijan kokemaan olevansa itse osa tapahtumia.

"Sinun on valittava aviomies huolella, koska miehesi ihanteiden on edustettava omiasi. Ihanteista tulee pyrkimyksiä, ja pyrkimyksiin tarvitaan liittolaisia, ja liittolaisille on järjestettävä illanviettoja ja juhlia, joihin tarvitaan istumisjärjestys."

Sodassa ja rakkaudessa on mieleenpainuva ja kiinnostava lukukokemus, jossa ihmiskohtalot ja kerronta kohtaavat haikealla tavalla. Se sopii hyvin sinulle, joka olet kiinnostunut toisesta maailmansodasta ja haluat lukea fiktiivisen teoksen, jossa pääpaino ei ole historiallisissa faktoissa vaan henkilöhahmoissa. Se sopii myös sinulle, joka haluat nauttia rauhassa viehättävästä kerronnasta ja tutustua erilaisiin henkilöhahmoihin, joista jokaiseen sota vaikuttaa eri tavalla. Jos taas etsit kevyttä iltalukemista, suosittelen hakemaan sitä jostain muualta, nimimerkillä luin tätä juuri ennen nukkumaanmenoa ja yöllä näin painajaista, jossa Saksa hyökkäsi Suomeen.

9. syyskuuta 2019

Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat

 Anni Saastamoinen: Depressiopäiväkirjat (2017)
Kosmos
157 sivua
kirjastosta

Depressiopäiväkirjat on todella henkilökohtainen kuvaus Saastamoisen taistelusta masennuksen kanssa Suomen terveydenhoidon viidakossa. Teos ei kerro masennuksen aikaisista itsemurha-ajatuksista, se ei yritä romantisoida masennusta eikä naamioida sitä. Saastamoinen kertoo rehellisesti, millaista on tavallinen arkielämä masennuksen kanssa.

Kun masennukseni saapui, se saapui yllättäen, koputtamatta ja kenkiään kopistelematta, se vain ryntäsi sisään ja tarttui kiinni kaulasta. Se asettui taloksi, piti röyhkeästi kengät jalassaan, roskasi ja rikkoi astiat. Aikaisemmin se oli hiippaillut jossain näkökenttäni laitamilla: saatoin havaita kylmän varjon häilyvän jossakin nurkassa. Nyt masennukseni ryntäsi ryminällä sisään, röyhkeästi ja vailla minkäänlaista häpyä.

Mielenterveysongelmista täytyy puhua. Ne ovat vieläkin tabu, ja uskon, ettei monilla ihmisillä ole aavistustakaan siitä, millaisia mielenterveysongelmat oikeasti ovat. Masennus ei ole vain surullisten kappaleiden kuuntelemista ja itkemistä. Anorektikot eivät välttämättä ole laihoja kuin luurangot. Ihmiset, joilla on OCD eivät automaattisesti nauti siivoamisesta. Mielenterveysongelmat ovat paljon enemmän kuin mitä toiset näkevät päällepäin; oikeastaan ne ovat enimmäkseen juuri sitä, mitä muut eivät näe päällepäin. Ne ovat sairauksia aivojen kemiallisissa prosesseissa. Eikä mielenterveysongelmista pääse eroon vain joogamalla, syömällä kunnolla ja lopettamalla stressaaminen.  


On kertakaikkisen hankalaa selittää tälle ihmiselle, tarmokkaalle, tasapainoiselle ja täsmälliselle henkilölle, miten mieli menee niin rikki, ettei kykene elämään. Sitä yrittää selittää tätä toiselle täysin käsittämätöntä asiaa, tehdä abstraktista konkreettista ja näkyvää. Tuntuu kuin selittäisi, miksi vesi on märkää.


Kukaan ei valitse itselleen mielenterveysongelmia, samoin kuin kukaan ei valitse itselleen syöpää. Kukaan ei herää yhtenä aamuna ja päätä, että tästä lähtien minulla on masennus. Ja ehkäpä tärkeintä on ymmärtää, että mielenterveysongelmat eivät ole huomion hakemista.

Angsti on kätevä termi, jonka alle voidaan kätkeä henkinen pahoinvointi ja ottaa pois sen terävin kärki. Angsti antaa ahdistukselle, masennukselle ja kaikelle olemisen vaikeudelle ruman leiman. Paha olo paketoidaan termiin, joka viestii keskenkasvuisen ihmisen henkisestä taistelusta, mutta ei mistään vakavammasta.

Depressiopäiväkirjat ei pelkästään riko tabuja, vaan myös kritisoi suomalaista terveydenhoitojärjestelmää siitä, miten vaikeaa on päästä Kelan tukemaan hoitoon, jos kyseessä on mielenterveysongelma. Teos haastaa lukijan pohtimaan järjestelmän oikeudenmukaisuutta ja toimivuutta. Ja ennen kaikkea se haastaa lukijaa miettimään, mitä se oikeastaan tarkoittaa, kun sanotaan, että "hakeudutaan hoitoon".

Ajattelin, että jos alkaisin syödä melialalääkkeitä, ANTAUTUISIN mielenterveysongelmaiseksi. Niin kauan kuin olisin kykenevä pyristelemään pakonomaisesti elämässä eteenpäin, olisin edes jollain tapaa lähellä henkisesti tervettä kansalaista. Samalla ajatus lääkkeistä lohdutti -- jos ne vaikka auttaisivat pois tästä suonsilmäkkeestä, josta en jaksanut omin avuin nousta. Mutta lääkityksen aloittamalla ottaisin vastaan sen leiman, jonka itse itselleni lääkityksen aloittaessani antaisin -- SAISIN olla masentunut ihan luvan kanssa. Minulla olisi oikeus,  olisin OIKEASTI sairas, ,enkä olisi enää vain masentunut sillä tapaa kuin ihmiset sanovat olevansa, kun säätila masentaa tai kun Nythis oli taas kaupasta loppu ja illan menu menee uusiksi puuttuvan ainesosan tähden.

Teos ei kerro, miten masennuksesta parantuu. Siihen kysymykseen teos antaa vain epämääräisen vastauksen. Mutta teos kehottaa hankkimaan apua, ja painottaa sen tärkeyttä mielenterveysongelmien hoidossa. Teos antaa myös toivoa siitä, että masennuksesta on mahdollista saada elämänsä takaisin raitelleen.

Pelkäsin samaa kuin monet: että lääkitys leikkaisi pimeyden lisäksi pois myös kaiken ilon. Että elämäni olisi pelkkää tasapaksua paskaa, joskin sekin olisi merkittävä parannus sen hetkiseen tilaan, kuilun pohjalla lamaantuneena makaamiseen.

Vaikka teoksen teema ja aiheet ovatkin rankkoja, teos on silti nopealukuinen ja pitää lukijan otteessaan kannesta kanteen. Pidän Saastamoisen kirjoitustyylistä: minusta se tuo teokseen hieman lisää henkilökohtaisuutta ja korostaa juuri sitä, että kyseessä on hänen oma kokemuksensa, eikä hän yritä yleistää sitä sopimaan kaikille masentuneille.

Suosittelen teosta erityisesti heille, jotka eivät ole olleet kosketuksissa masennuksen kanssa millään tavoin. Teos saattaa auttaa heitä ymmärtämään, mitä masennus oikeastaan on, ja millainen on masentuneen elämä. Suosittelen teosta myös heille, joiden lähipiirissä on masentunut. Teos voi auttaa pääsemään sisälle masentuneen ajatuksiin ja antaa hyödyllisiä näkökulmia siihen, miten masentunutta pitäisi tukea. (Tietenkin jokainen yksilö on erilainen, joten masennuskin on erilainen eri ihmisillä.) Ehkä voisin suositella teosta myös sellaiselle, joka on joskus itse sairastunut masennukseen. Teos saattaa olla silloin rankkaa luettavaa, mutta samalla saattaa olla mahdollista huomata, ettei ole yksin masentuneiden ajatustensa kanssa, vaan maailmassa on paljon muitakin, jotka ovat käyneet läpi saman tilanteen.

Jaana Suorsa: Köyhän kirja -- Pihin ekologiaa

 Jaana Suorsa: Köyhän kirja -- Pihin ekologiaa (2008)
Like
116 sivua
kirjastosta

Köyhän kirja on täynnä vanhoja, sota-ajan kaunudenhoitovinkkejä, reseptejä ja kodinhoitoniksejä. Takakanessa lukee osuvasti: "Nämä konstit ovat paitsi edullisia, myös ekologisia, ja ne tehoavat vielä nykyäänkin."

Laitoin muutaman kirjasta löytyneen vinkin tosikäytäntöön. Tiesitkö, että hunaja ja kauraleseet toimivat oikeasti kelvollisesti kasvokuorinnassa? [testattu ja hyväksytty]

Ihoa voi myös kuoria hunajalla. Levitä jähmeää hunajaa kasvoille ja hiero pyörivin liikkein sormenpäillä kunnes hunaja sulaa.

Köyhän kirja on mukavaa selailtavaa, mutta jos rehellisiä ollaan, en luultavasti tule käyttämään nikseistä kuin ehkä paria kolmea. Teos voisi hyvin toimia myös innoittajana kirjoittajille, jotka haluavat lisätä tekstinsä joukkoon oikeita vanhan ajan käytäntöjä.

8. syyskuuta 2019

Katharine McGee: Tuhat kerrosta -- Pudotus

Katharien McGee: Tuhat kerrosta -- Pudotus (alk. The Thousandth Floor), 2016
Suomentaja: Annika Eräpuro
Otava, 2016
444 sivua
kirjastosta

Pudotuksessa on katseenvangitseva kansi, ja siksi valitsinkin sen kirjaston hyllyltä. Oikeastaan ensimmäisen kerran ihailin kantta Suomalaisessa kirjakaupassa jo pari vuotta sitten, lukaisin takakannen ja päädyin tulokseen, että kirja vaikuttaa vain halvalta, tulevaisuuteen sijoittuvasta kopiosta Gossip Girlistä. (Tässä välissä on pakko mainita, että olen ollut uskollinen Gossip Girl -fani jo vuodesta 2010, ja voin ylpeänä kertoa, että olen nähnyt kaikki sarjan jaksot ainakin seitsemän kertaa.)


He kaikki olivat valehtelijoita, hän ajatteli, Atlas ja Avery, Eris, hänen isänsä ja äitinsä -- he kaikki olivat salanneet häneltä jotakin.

Osittain osuinkin oikeaan: teos on hyvinkin samanlainen kuin Gossip Girl. Manhattanin eliitti. Checked. Rivoja salaisuuksia. Checked. Ihmissuhdedraamaa, joka voitaisiin välttää, jos henkilöt pysähtisivät hetkeksi kuuntelemaan toisia ja selvittäisivät asiat eivätkä luottaisi omiin oletuksiinsa. Checked. Jos siis nautit Gossip Girlistä, Tuhat kerrosta -trilogia saattaa myös olla sinun makuusi. Erona tosin on se, että Tuhannen kerroksen tapahtumat sijoittuvat 2100-luvulle, ja miljöönä toimii neljän kilometrin korkuinen Torni. Toisaalta samalla tavalla kuin Gossip Girlin aikaisessa New Yorkissa, myös Tornissa asuinalueella on suuri merkitys. Dan Humphreyn ja muiden köyhien paikka on Tornin alakerroksissa, kun taas Upper East Siden rikkaat nauttivat teknologian tuomista ihanuuksista 900 kerroksen korkeudessa.

Hänen oli teeskenneltävä, että kaikki oli kuin ennenkin, ettei hänen elämänsä ollut romahtanut hänen ympäriltään.

Ikävä kyllä mielenkiintoisin asia teoksessa taitaakin olla miljöö. Henkilöhahmot ovat latteita ja yksinkertaisia, enkä näe heidän persoonallisuuksissaan mitään eroa. Kuten Gossip Girlissä, Pudotuksessa  ei ole vain yhtä päähenkilöä, vaan teoksessa seurataan muutaman keskeisimmän henkilöhahmon elämää. Siinä missä Gossip Girlin Blair ja Serena eroavat toisistaan kuin kuu ja aurinko, Pudotuksen Avery ja Leda voisivat olla yksi ja sama henkilö -- ainakin kerronnan perusteella. Pitäisin teoksesta enemmän, jos hahmot eroaisivat enemmän toisistaan edes puhetyylin perusteella.

Tämän kaiken lisäksi vaikuttaa siltä, että jokainen päähenkilö kamppailee samanlaisten ongelmien parissa: heillä kaikilla on salaisuus, josta muut eivät saa tietää, ja he kaikki ovat päätäpahkaa rakastuneita, mutta eivät jostain syystä tunnusta rakkauttaan. Jokainen hahmo on kuin samasta muotista valettu, mutta hieman eri tavoin koristeltu.

Hänen elämänsä hajosi pirstaleiksi hänen silmiensä edessä, yksi kultainen pala kerrallaan.

Loppujen lopuksi lukukokemus on ihan kelvollinen, suositeltava jopa. Uskoisin, että peruskoululaisille ja nuorten kirjallisuuden ahmijoille Pudotus voisi hyvinkin tarjota mieleenpainuvan lukuelämyksen. Minulle Pudotus sen sijaan sijoittuu kategoriaan "jos kirjastosta ei löydy muutakaan luettavaa" tai "tiedossa on pitkä matka ja tarvitsen lukemista". Aionko lukea seuraavat osat? Ehkä. Mahdollisesti.

Pudotus on Tuhat kerrosta -trilogian ensimmäinen osa. Toinen osa on nimeltään Huipulla ja kolmas Korkeuksiin.

3. syyskuuta 2019

Omar Khaijam: Ruukku rubiiniviiniä ja muita runoja

 Omar Khaijam: Ruukku rubiiniviiniä ja muita runoja
Suomentanut: Jaakko Hämeen-Anttila
Otava, 2008
126 sivua
kirjastosta


Ruukku rubiiniviiniä ja muita runoja on pieni kokoelma 1000-luvulla eläneen persialaisen Omar Khaijamin nelisäkeisiä runoja. Khaijam oli runoilija, matemaatikko ja tähtitieteilijä, ja eli nykyisen Iranin alueella.

Herra, olethan sinä jalo ja armollinen?
Miksi ajoit syntiset Paratiisista pois?
Ei se ole armoa, jos armahdat hyviä.
Vasta kun armahdat syntisen, olet armollinen.

Ruukku rubiiniviiniä on nopeatempoinen runokokoelma. Osa runoista on kepeitä ja elämäniloisia, osa taas on turtuneita itsesäälistä. Runot ovat ajattomia, ja sopivat hyvin kuvaamaan elämää jopa 1000 vuotta niiden kirjoittamisen jälkeen. Kaipa ihmisen elämä ja elämän haasteet ovat jollain tavalla ajattomia -- jokainen rakastuu ja menettää, iloitsee ja suree -- ja pystyy jollain tavalla samaistumaan Khaijamin ajatuksiin. 

Älä muistele eilisitä, mennyttä päivää,
älä valita huomista, saapumatonta.
Älä rakenna tulevalle, älä menneelle.
Iloitse tässä ja nyt, älä haaskaa elämääsi!

Uskonnollisuus paistaa läpi Khaijamin runoista. Ne eivät kuitenkaan ole puuduttavan hurskaita, vaan jopa täysin uskonnoton niin kuin minä, pystyy nauttimaan Khaijamin runoista tuntematta itseään kiusalliseksi. Elämänmyönteiset runot on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, ja nykyajan nuoriso voisi kuvailla, että runoilijana Khaijam on "savage af".

Tulin moskeijaan vakain tuumin,
mutta en toki rukoilemaan.
Kerran varastin täältä rukousmaton.
Nyt se on kulunut. Olen täällä taas.

Hämeen-Anttilan suomennokset ovat sujuvia ja aidontuntuisia. Helposti lähestyttävällä runokokoelmalla on potentiaalia antaa natinnollisia lukukokemuksia myös meille, jotka eivät yleensä lue runoja. Teos sopii erinomaisesti nautittavaksi pienenä välipalana raskaampien romaanien välillä tai selailtavaksi aina silloin tällöin yöpöydän reunalle.

1. syyskuuta 2019

Sara Medberg: Kultaportin kaunottaret


Sara Medberg: Kultaportin kaunottaret, 2018
Otava
444 sivua
kirjastosta

Sara Medberg on teologian maisteri ja kirkkohistorian tohtoriopiskelija. Kirjalijan asiantuntemus tulee selkeästi esille myös teoksen kerronnassa. Tyttöjen kasvatus, käytössäännöt ja Turun historia kannattelevat teoksen rakennetta.

Kultaportin kaunottaret kertoo 19-vuotiaasta Adele Wileniuksesta, joka muuttaa Kultaportin kartanoon debytanttikurssin ajaksi. Kartanon isäntä, kreivi Gyllenfred, on Adelen ikäinen, opiskeluille omistautunut nuorimies, jolla ei kerta kaikkiaan ole aikaa vaimoehdokkaille. Adele taas unelmoi salaa kirjalijattaren urasta, joten avioituminen ei tule kysymykseenkään. Pian Adelen saapumisen jälkeen Kultaportin kartanoon saapuvat myös Gyllenfredin sukulaiset, markiisitar Château ja hänen tyttärensä Margaretha. Adelessta ja Margarethasta tulee ylimmät ystävykset, jotka kannustavat ja kannattelevat toinen toisiaan.
 

"Nuoren neidon tulee puhkeutua viehättävästi, sillä ulkoasu on hänen sisimpänsä peili."
Röyhelöitä, kauniita pukuja ja kampauksia, herkullisia leivonnaisia, komeita nuoria aviomiesehdokkaita, aatelisia käytöstapoja, tanssiaisia... Kultaportin kaunottaret on kuin Barbie-elokuva hieman varttuneemmille lukijoille. Ylitsepursuava kiiltokuvamainen kerronta on joillekin juuri sitä, mitä he ovat etsineet, kun taas toisille se muistuttaa liikaa lasten satuja. Itse kuulun edelliseen joukkoon: Kultaportin kaunottaret on juuri sellainen kirja, jollaista olen etsinyt kirjastosta pidemmän aikaa.

"Tee maistuu paremmalta ja porsliini näyttää kauniimmalta hyvällä maulla valittujen vaatteiden muodostamaa taustaa vasten."

Vaikka teos onkin maalattu täyteen vaaleanpunaisia rusetteja, se ottaa myös kantaa naiseen kohdistuviin oletuksiin. Teoksen tapahtumat sijoittuvat 1870-luvulle, mutta osa teoksen teemoista pätee tällekin vuosituhannelle. Yksi näistä teemoista on syömishäiriön ja ulkopuolisten tekijöiden, kuten naisiin liittyivein ulkonäköoletuksien ja kasvatuksen, suhde toisiinsa. Margaretha pyrkii syömään mahdollisimman vähän ja potee huonoa omaatuntoa, jos suuhun livahtaa herkkuja. Margarethan maailmankuvassa naisen kuuluu syödä mahdollisimman vähän, ja pyörtyilykin on vain osa suloista, herkkää vaikutelmaa. Adele taas nauttii ruoasta eikä häntä hävetä pyytää lisää ruokaa.

"Etkö pelkää että sinua pidetään liian lukeneena kun tiedät noin paljon?" Margaretha värisi. "Joku voisi luulla, että olet sinisukka."

Teos sopii eritysesti kevyeksi lomalukemiseksi tai yöpöydälle juuri ennen nukkumaanmenoa luettavaksi. Kuten jo sanoin, monille ylitsepursuavan röyhelöinen kerronta ja ennalta-arvattava juoni ovat liikaa. Jos taas Disneyn prinsessaelokuvat herättävät mielenkiintosi, Kultaportin kaunottaret voi hyvinkin olla juuri sinulle sopiva.

Jarmo Liukkonen: Psyykkinen vahvuus -- Mielen taitojen harjoituskirja

 Jarmo Liukkonen: Psyykkinen vahvuus -- Mielen taitojen harjoituskirja, 2017
PS-kustannus
197 sivua (281 liitteineen)
kirjastosta
★★★★✰

Psyykkinen vahvuus -- Mielen taitojen harjoituskirja keskittyy erityisesti viiteen psyykkiseen osa-alueeseen: itseluottamukseen, motivaatioon, vireystilaan, rentouteen ja keskittyineisyyteen. Jokaiseen niistä annetaan runsaasti harjoituksia ja ohjeita, kuinka voi itse parantaa noita osa-alueita. "Harjoituskirja" kuvaa teosta erinomaisesti, sillä teoksen varsinaisesta sisällöstä silmämääräisesti noin kolmasosa on erilaisia harjoituksia, jotka pystyy helposti tekemään kotona muutamassa minuutissa.

Myönteinen tavoite kuvaa sitä tilaa, minne halutaan päästä, ei sitä, mistä halutaan päästä pois. Ongelmat tulee muuttaa tavoitteiksi.

Teos on suhteellisen lyhyt ja nopealukuinen juuri siksi, että varsinaista sisältöä siinä ei ole koko 280 sivun mitalta. Sen sijaan erilaiset mielikuva- ja keskittymisharjoitteet vievät teoksesta lähes kolmasosan, ja viimeiset 100 sivua ovat erilaisia testejä ja itsearviointilomakkeita, jotka saattavat hyödyttää jotakuta. Kaiken lisäksi jokaisen luvun lopussa on lyhyt tiivistelmä luvun tärkeimmistä pointeista. Teos sopiikin hyvin johdatuksesi psyykkiseen harjoitukseen, oli kyseessä sitten opiskelijan, urheilijan tai esimiehen tarpeet. 

Koska teos keskittyy psyykkisten taitojen parantamiseen viidellä eri osa-alueella, teoksesta löytyy varmasti kaikille jotakin. Parhaimman kokemuksen teoksesta saa lukemalla siitä itsään kiinnostavat luvut ja silloin tällöin palaamalla näihin lukuihin ja niihin liittyviin harjoituksiin. Teos sopii erinomaisesti opiskelijoille, johtajille ja esimiehille, valmentajille, urheilijoille, tavoitteellisille harrastajille, ja ehkä jopa uniongelmista ja stressistä kärsiville.

Teoksen kirjoittaja, Jarmo Liukkonen, on liikuntapedagogiikan professori sekä liikunnan ja psyykkisen hyvinvoinnin dosentti.